Teksti on vapaasti suomennettu ja referoitu USAn ex-presidentin George W. Bushin "Decision Points" muistelmateoksesta.
Diplomaattinen tie
Saddam olisi voinut estää Irakin sodan jos olisi halunnut. Hänen olisi vain tarvinnut tehdä täydellistä yhteistyötä asetarkastajien kanssa, aloittaa aseistariisunta, noudattaa YK:n päätöslauselmia ja hän olisi saanut jäädä valtaan. Vielä tämänkin mahdollisuuden umpeuduttua Saddamilla olisi ollut mahdollisuus lähteä maasta ja estää sota siten. Kyllä hän olisi jostain arabimaasta oleskeluluvan varmasti lopulta saanut. On siis muistettava, että diktaattorilla oli diplomaattisen ratkaisun avaimet käsissään.
Saddam oli heittänyt YK:n asetarkastajat maasta 1998 ja sen jälkeen maailma joutui arvailemaan, mikä joukkotuhoaseiden tilanne on. Tämän jälkeen Clintonin hallinto jo otti asenteen, että USA tukee vallanvaihtoa Irakissa. Clinton antoi luvan myös 4 päivän pommituksille, jotka kulkivat nimellä operaatio "desert fox". Tavoitteena oli tuhota joukkotuhoaseohjelmat. Ennen 9/11:sta Saddam kävi matalan intensiteetin sotaa Yhdysvaltoja vastaan ja mm. tulitti 700 kertaa no-fly alueita valvovia amerikkalaisia lentokoneita.
Saddamin rikokset
Saddam ei vain tuntenut sympatiaa terroristeja kohtaan vaan myös auttoi heitä. Hän maksoi rahaa palestiinalaisten itsemurhapommittajien perheille ja antoi turvapaikan mm. sellaisille arkkiterroristeille kuin Abu Nidal tai Abu Abbas. A.A. mm. suunnitteli iskun, jossa Samir Kuntar murhasi 2 ja 4 vuotiaat lapset ja murhautti pyörätuolissa olleen amerikkalaisen vanhuksen terrori-iskun yhteydessä. Tunnettu Al-qaeda terroristi Abu Al-zarqawi oli myös Irakissa sodan aattona. Ei ole tietoa suojeliko Saddam häntä tarkoituksella, mutta ainakin häntä hoidettiin pitkään bagdadilaisessa sairaalassa ja Saddam kieltäytyi karkoittamasta tätä. Diktaattorilla oli siis useita todistettuja yhteyksiä terroristeihin, jota ei 9/11 jälkeisessä maailmassa katsota sormien lävitse. USA jätti vielä pommittamatta Al-Zarqawin kohdalla, koska halusi katsoa diplomaattisen raiteen loppuun asti.
Saddam ei vain uhkaillut naapureitaan vaan hän hyökkäsi kahteen naapurimaahansa Iraniin ja Kuwaitiin. Irak-Iran sota aiheutti ainakin miljoonan ihmisen kuoleman. Hän rikkoi 16:sta eri YK:n päätöslauselmaa, joten jos rikkomuksista kuuluu seurata jotain, Saddam oli seuraukset itse tilannut.
Saddam ei vain hallinnut brutaalisti vaan kidutti viattomia ihmisiä, opposition edustajia raiskattiin heidän perheidensä edessä, toisinajattelijoiden päälle heitettiin happoa tai sulaa muovia, kymmeniätuhansia dumpattiin joukkohautoihin ympäri Irakia jne. jne. jne.. Tämä lista ei ikävä kyllä loppuisi koskaan. Vuonna 2000 Irakin hallitus päätti, että toisinajattelijoilta revitään jatkossa kielet irti eikä tämä ollut mitään tyhjää puhetta, koska jopa lähes viimeisenä tekonaan hallitsijana Saddam teloitutti tällä tavoin erään toisinajattelijan.
Saddam ei vain havitellut joukkotuhoaseita vaan hän myös käytti niitä. Vieläpä omia alamaisiaan vastaan murhaten yli 5000 viatonta siviiliä. Julkiseksi tehty CIA asiakirja sotaa edeltäneiltä vuosilta tiivisti "Baghdad has chemical and biological weapons as well as missiles with ranges in excess of UN restrictions. If left unchecked, it propably will have nuclear weapon during this decade". USAn parlamentti ja senaatti molemmat äänestivät paljon Persianlahden sotaa suuremmalla marginaalilla presidentin oikeuksista käydä sotaa Irakia vastaan.
Turvallisuusneuvostossa hyväksyttiin äänin 15-0 päätöslauselma 1441, joka antoi Saddamille viimeisen mahdollisuuden. Resoluution sanamuoto oli valittu sellaiseksi, että tarkastajien ei tarvinnut todistaa, että Saddamilla ei ole joukkotuhoaseita. Saddamin täytyi todistaa se heille. Saddam toimittikin päätöslauselman mukaisen tuhansia sivuja sisältäneen raportin 7. joulukuuta 2002. Hans Blix kommentoi sitä "Rikas volyymiltaan, köyhä informaatioltaan". Tässä vaiheessa oli lähes konsensus siitä, että Saddamilla on joukkotuhoaseita. Demokraatit, republikaanit, Saksa, Ranska, Venäjä, Kiina, Iso-Britannia ja Egypti olivat kaikki yhtä mieltä joukkotuhoaseista. Ottaen huomioon Saddamin venkoilun asetarkastuksissa, ainoa looginen johtopäätös oli, että hänellä tosiaan oli joukkotuhoaseita. Miksi hän muuten esiintyisi sillä tavalla ja ottaisi riskin invaasiosta?
Tammikuun 27. päivä 2003 Hans Blix esitti raporttinsa YK:ssa. He olivat löytäneet taistelukärkiä, joita ei oltu ilmoitettu sekä viitteitä VX- ja sinappikaasuista. Blix raportoi, että Irakin hallitus uhmasi yhä tarkastusta. Hallinto oli myös jo ehtinyt rikkoa 1441 päätöslauselmaa estämällä valvontaa ja piilottamalla dokumentteja. Blix totesikin puheessaan "Iraq appears not to come to a genuine acceptance, not even today, of the disarmament that was demanded of it".Saddam siis yritti pelata aikaa ja siirtää todistustaakkaa pois harteiltaan, koska tiesi kv-yhteisön olevan hajanainen ja saavutetun yksimielisyyden murenevan helposti.
YK kieltäytyy toimimasta
Tässä Saddam oli eittämättä laskenut oikein, koska USAn ja Britannian ponnistelut turvallisuusneuvostossa eivät tuottaneet uutta päätöslauselmaa tai voimankäytön oikeuttamista vanhan perusteella. Ranska ja Venäjä pitivät öljydiilejään tärkeämpinä kuin Saddamin kukistamista. On ymmärrettävää, että jotkut olivat eri mieltä Saddamin aiheuttamasta uhasta. Kuitenkin on vaikea käsittää niitä "ihmisoikeustaistelijoita", joiden mielestä Saddamin jättäminen valtaan olisi ollut ihmisoikeuksien mukaista.
9/11 jälkeisessä maailmassa ei yksinkertaisesti ole tilaa Saddamin kaltaisille diktaattoreille, jotka muodostavat jatkuvan uhan. USA ei aikonut tulla yllätetyksi toistamiseen ja sen hallitus oli luvannut, että YK:n päätöslauselmat pannaan täytäntöön. Tämä takia maaliskuun alussa 2003 USA veti uuden päätöslauselman pois YK:sta ja Bush piti puheen, jossa esitti kantansa, jonka mukaan turvallisuusneuvosto ei ollut toteuttanut velvollisuuksiaan. USAn hallitus oman poliittisen järjestelmänsä antaman mandaatin mukaisesti ja 48 muuta valtiota päättivät hoitaa päätöslauselman toteutumisen, vaikka se tarkoittaisi sotaa.
Voisin vielä itse todeta, että joukkotuhoaseet olivat vain siis yksi osa kokonaisuutta ja niitäkin Saddam olisi kehittänyt heti kun olisi kyennyt. Tästä löydettiin todisteet. Ainoa, missä siis erehdyttiin oli se, ettei hänellä juuri sillä hetkellä ollut paljoakaan niitä valmiina (tai sitten ne onnistuttiin siirtämään Syyriaan).
